Viikko Märketillä sujui kuin siivillä, mutta silti paluu kaupunkielämään tuntui merkilliseltä. Oli kummallista havahtua yöllä siihen, ettei ulkoa enää kantautunutkaan meren unettavaa kohinaa, eikä tuuli vinkunut ikkunoiden raoissa. Toisaalta oli helpottavaa päästä taas sisävessaan ja lämpimään suihkuun. Pienellä majakkaluodolla koimme suuria elämyksiä, ja vaikka elämä siellä oli hankalaa ja työlästä, kukaan meistä ei vaihtaisi pois mennyttä viikkoa. Märket jäi kultaiseksi muistoksi sydämiimme, ja kenties palaamme sinne vielä joskus...
Märket-päiväkirja päättyy tähän kirjoitukseen, mutta blogi jää eetteriin tulevaisuuden varalle. Tulen julkaisemaan lisää kuvia Märketiltä kuvablogissani taivasalla.net.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti